Tuttu kevätvirsi raikuu koulujen päättyessä. Kesä on taas täällä ja lapset rientävät ansaitulle kesälomalleen koulutyöstä. Iloisia ilmeitä ja ääniä on kirkon piha täynnä koulun päättyessä. Seuraan lasten riemua ja minuakin alkaa hymyilyttää. Ilo tarttuu, jos vain antaa sille tilaisuuden.

Jeesuksen mukaan aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta. Hän korosti lapsen asemaa Jumalan valtakunnan suurimpana ja asetti hänet uskovaisen esikuvaksi. ”Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:14–15.)

Mitä opittavaa meillä aikuisilla sitten olisi lapsilta? Mitä lapset osaavat paremmin kuin aikuiset?

Lapsi osaa rakastaa pyyteettömästi. Jotain pyhää ja syvää on lapsen tavassa rakastaa. Lapsilla on kyky uskoa hyvään kaikessa – niin toisessa ihmisessä kuin maailmassa. Lapsi luottaa ehdottomasti. Lapsi iloitsee lahjasta – oli se sitten iso tai pieni – ja näyttää sen koko olemuksellaan. Hän ei ole liian ylpeä vastaanottamaan lahjaansa, sai hän sen ansaitsematta tai ansaitusti.  Lapsi ei huolehdi huomisesta, vaan elää tätä hetkeä. Meillä on joka päivä oppimista elää päivän lapsena, koska emme kukaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Jumala on pitänyt meistä tähänkin asti huolen lupauksensa mukaisesti.

Tällainen on jokainen lapsi. Tällainen lapsi olet sinäkin ollut. Aikuisuuden mallit yrittävät tukahduttaa meissä tuon lapsen. Ja lapsiamme vaadimme olemaan pieniä aikuisia. Mutta mitä tapahtuisi, jos löytäisimmekin sisimmästämme uudelleen lapsen? Kannattaisiko kokeilla?

”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Jumalan valtakuntaan ei pääse omilla teoilla, eikä Jumalan lapseutta voi ansaita. Vaikka me olemme vajavaisia,  saamme tänäänkin turvautua Jumalan armoon ja uskoa Kristuksen lunastustyöhön. Sillä onhan meille luvattu: ” Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Anu Tuomi