Rukoilen,

että kirkot täyttyisivät hylätyistä ja kelvottomista, "karkeista, rumista ja haisevista pakanoista"- meistä, jotka tarvitsemme armoa ja siunausta

että kirkot eivät olisi pelkästään heille, jotka uskovat omistavansa ainoan oikean tulkinnan Raamatusta, että kirkossa olisi tilaa epäilylle, kyseenalaistamiselle, keskeneräisyydelle ja ihmisyydelleettä emme enää hylkäisi, vaan avaisimme Raamatun yhdessä hylättyjen kanssa - että kaikille olisi tilaa

että kirkkojen ovet avartuisivat, että luopuisimme edes hetkeksi oikeassa olemisen kahleesta, kuulisimme toisiamme, antaisimme anteeksi, olisimme veljiä ja sisaria keskenämme alkaisimme hiljaa yhdessä kuunnella, mitä Jumala haluaa tänään meidän kuulevan, että kaikille olisi tilaa

Joh. 17:21

Näin on ajatuksiaan tiivistänyt kokkolalainen lääkäri, Annukka Junkkila. Uskon, että taaksemme jäänyt Pääsiäinen on ollut meille useimmista tyystin erilainen, kuin edelliset. Kuluneet viikot ovat laittaneet useat pohtimaan elämänsä arvoja. Mikä oikeasti on arvokasta, mikä joutaa mennä. Minä olen kaivannut yksinkertaisia sanoja: ”Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”. Annukka Junkkilan tavoin toivon, että me ”haisevat, rumat, kelvottomat ja hylätyt pakanat” löytäisimme taas ja vaikka ensimmäisen kerran ARMOISTUIMEN eteen. Kokemaan ansiotta armahdetuksi tulemisen ihmeen!
”Vaan yössä kaupungin kulkevan, näet taakkojen kantajan. Kuka on Hän? -...sen kyllä tietää saat, kun matkan kanssaan jaat.”

Sirpa Keski-Antila,
kotoseurakuntasi vapaaehtoonen